Menu
Lupa elää -kansalaisaloitteen ei ole tarkoitus ratkaista kaikkia turvapaikkamenettelyn ongelmia, vaan auttaa paperittomiksi joutuneita ja vuosikausia päätöstä odottaineita ihmisiä ja perheitä.Suomeen saapui vuosina 2015-2016 lyhyessä ajassa poikkeuksellisen paljon ihmisiä osana niin kutsuttua “pakolaiskriisiä”. Näiden ihmisten turvapaikkahakemusten käsittelyssä ilmeni paljon ongelmia palveluiden ruuhkautumisen takia. Samaan aikaan useilla lainsäädäntömuutoksilla heikennettiin turvapaikkaa hakeneiden ihmisten asemaa. Pitkittyneisiin turvapaikkaprosesseihin tai paperittomiksi joutuneiden ihmisten tilanne on nyt saanut humanitaarisen kriisin mittasuhteet Suomessa. Aloitteella halutaan parantaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asemaa.
Arvio on tehty yhdistämällä viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen tietoja ja arvioita paperittomien sekä turvapaikanhakijoiksi rekisteröityneiden ihmisen määristä. Viranomaiset eivät tiedä tarkkaan kuinka monta paperitonta ihmistä elää Suomessa. Näkemykset määristä vaihtelevat Kuntaliiton arvioimasta noin tuhannesta henkilöstä Diakonissalaitoksen arvioon useista tuhansista, jopa 10 000 ihmisestä. Kun kansalaisaloitetta valmisteltiin, vastaanottokeskuksissa oli kirjoilla noin 5000 turvapaikanhakijaa, joista moni on ennen 1.1.2017 tulleita.Sen lisäksi aloite koskisi joitakin satoja ihmisiä, jotka ovat hakeneet turvapaikkaa ja elävät nyt tilapäsillä luvilla. Lopullinen virallistettavien määrä riippuu luvan kriteereistä ja kuinka moni lain tullessa voimaan on edelleen ilman lupaa ja oleskelee Suomessa. Arviolla haluttiin kertoa aloitteen allekirjoittamista harkitseville, että kyse on joistakin tuhansista ihmisistä.
Monilla ihmisillä ei ole ollut mahdollisuutta reiluun turvapaikkaprosessiin ja venyneet byrokraattisen prosessit ovat pitkittäneet heidän epävarmaa tilannettaan kohtuuttomasti.
Varsinkin pahimpaan ruuhka-aikaan puhuttelujen järjestämisessä ja tulkkauksessa ilmeni vakavia puutteita. Syksyn 2015 ruuhkaa pyrittiin Maahanmuuttovirastossa ratkaisemaan hoitamalla puhuttelut nopeasti, osin niistä vastasivat kokemattomat puhuttelijat ja tulkit, jotka eivät olleet ammattitulkkeja.
Käsittelyruuhkan ja oikeusturvaheikennysten seurauksena turvapaikkaprosesseissa tehtiin virheitä, joiden korjaaminen valitusprosessien kautta eri oikeusasteissa on ollut aikaavievää ja toisinaan mahdotonta. Virheellisten ja venyneiden prosessien seurauksena syksyllä 2021 osa vuosina 2015 ja 2016 Suomesta turvapaikkaa hakeneista ihmisistä odottaa edelleen ensimmäistä lainvoimaista päätöstä alkuperäiseen turvapaikkahakemukseensa.
Kuluneiden kuuden vuoden ajan turvapaikkaa hakeneet ihmiset ovat eläneet arkeaan turvapaikkaprosessin mahdollistamissa rajoissa Suomessa. He ovat luoneet monenlaisia siteitä Suomeen, esimerkiksi kouluttautuneet uusiin ammatteihin, tehneet töitä, perustaneet perheitä, hankkineet lapsia, opetelleet kieltä ja ystävystyneet suomalaisten kanssa. Näiden ihmisten palauttaminen on kohtuutonta heille itselleen, mutta se tarkoittaa myös inhimillisen pääoman menettämistä suomalaiselle yhteiskunnalle.
Viranomaiset eivät pysty pakkopalauttamaan suurta osaa vuosina 2015-2016 tulleista turvapaikanhakijoista, jotka ovat edelleen Suomessa, koska esimerkiksi Irak ei ota vastaan muita kuin rikokseen syyllistyneitä kansalaisiaan.
Se, että ihmiset valitsevat vuosien epävarmuuden ja odotuksen kertoo usein siitä, että he kokevat tämän olevan itselleen ainoa vaihtoehto – tai ainakin paras huonoista vaihtoehdoista.
Vuosia turvapaikkapäätöstä odottaneilla ihmisillä on monenlaisia syitä olla palaamatta lähtömaihinsa. Samaan aikaan he ovat asettuneet Suomeen turvapaikkaprosessin mahdollistamissa rajoissa. Kuluneiden kuuden vuoden ajan turvapaikkaa hakeneet ihmiset ovat eläneet arkeaan täällä ja muodostaneet monenlaisia siteitä Suomeen. Osa näistä siteistä, esimerkiksi kristityn tai sekulaarin elämäntavan omaksuminen, saattaa asettaa turvapaikkaa hakeneet ihmiset vaaraan näiden lähtömaissa.
Itse asiassa turvapaikanhakijoiden nykyinen asema ruokkii rikollisuutta huomattavasti enemmän. Heitä uhkaa ja monien kohdalla on jo toteutunut paperittomuuteen ajautuminen ja samalla mahdottomuus hankkia elantoaan laillisin keinoin.
Erilaiset paperittomiin ihmisiin kohdistuvat hyväksikäytön muodot ovat erittäin tavallisia. Turvapaikanhakijoilla on oikeus tehdä töitä, mutta paperittomilla tätä oikeutta ei ole. Siten turvapaikkaprosessin päättyminen tarkoittaa esimerkiksi vuosia kestäneen palkkatyösuhteen päättymistä. Kun ihmiset yrittävät järjestää toimeentulonsa ilman virallistettua asemaa, he ovat alttiita riiston ja ihmiskaupan kaltaisille hyväksikäytön muodoille. Niin ikään asumisen järjestäminen paperittomana tarkoittaa usein hyväksikäytölle altistumista. Paperittomat ovat äärimmäisen heikossa asemassa oleva erityisryhmä, jonka mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan ovat erittäin rajalliset. Kansalaisaloitteen tavoitteena on ehkäistä tämän ryhmän kasvua Suomessa.
Ulkomaalaislaissa on asetettu ehdot, jotka kaikkien muiden kuin suojeluperusteisten oleskelulupien – siis esimerkiksi työhön, opiskeluun tai perhesiteeseen perustuvien lupien – hakijoiden täytyy täyttää. Niiden mukaan lupa voidaan jättää myöntämättä, jos hakijan uskotaan olevan vaaraksi yleiselle järjestykselle tai jos hänen katsotaan pyrkivän kiertämään maahantuloa ja maassaoleskelua koskevia pykäliä.
Ulkomaalaislain 36 pykälän mukaan ”oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos ulkomaalaisen katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä tai turvallisuutta”. Käytännössä ongelmana on ollut, että varsin pieniäkin rikkomuksia ja jopa rikosepäilyjä, jotka eivät ole johtaneet edes tutkintaan, on käytetty perusteena oleskeluluvan epäämiseen. Esimerkkejä pienistä rikkomuksista ovat vähäarvoisen elintarvikkeen näpistys tai ylinopeus. Lisäksi rikoksesta tai rikkomuksesta on voinut kulua jo varsin pitkä aika ja hakija on sen jälkeen elänyt nuhteettomasti. Siksi peräänkuulutamme kohtuullisuutta. Vakavat rikokset ovat asia erikseen.
Koska lain tarkoituksena olisi paperittomien ja pitkään oleskelleiden turvapaikanhakijoiden virallistaminen, kohtaa maahantulosäännösten kiertämistä ei tulisi huomioida. Ehdotetun luvan tarkoitus olisi juuri mahdollistaa hakijoiden jääminen Suomen yhdenvertaisessa asemassa muiden kanssa.
Tämä kansalaisaloite koskee ihmisiä, jotka ovat jo Suomessa ja muodostaneet erilaisia pysyviä siteitä tänne. He osallistuvat työmarkkinoilla jo nyt, mutta turvapaikanhakijan ja erityisesti paperittoman oikeudellinen asema vaikeuttaa tätä. Oleskeluluvan myöntäminen helpottaisi näiden ihmisten osallistumista työmarkkinoille.
Työntekijän oleskelulupien saamista vaikeuttaa nykyisellään suorittavan työn aloilla työvoiman saatavuusharkinta. Käytännön mukaan sellaisille aloille, jolla työvoimaa on saatavilla EU- ja ETA-maiden sisältä, ei voi palkata suoraan niiden ulkopuolelta lähtöisin olevaa henkilöä. Monissa tapauksissa turvapaikkaprosessin aikana työskennellyt henkilö ei voi saada työntekijän oleskelulupaa edes useita vuosia kestäneen työsopimuksen perusteella. Näin ollen kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut henkilö joutuu lopettamaan työnteon ja pahimmassa tapauksessa henkilö käännytään Suomesta. Työllistyneiden ihmisten inhimillisen pääoman ja työpanoksen menettäminen on myös yhteiskunnallisesti haitallista.
Tämä lakimuutos koskee vain ennen vuotta 2017 Suomeen saapuneita jatkuvasti täällä siitä saakka oleskelleita ihmisiä, heidän joukossaan lapsia jotka ovat käyneet viisi vuotta suomalaista peruskoulua tai syntyneet Suomsessa. Se ei vaikuta mitenkään Suomeen jatkossa saapuvien ihmisten oleskelulupien saamiseen.
Turvapaikanhakijoita on tullut viimeisinä vuosina huomattavasti vähemmän kuin 2000-luvulla muuten. Hakijamääriin vaikuttavat enemmän lähialueiden kriisit ja EU:n ulkorajojen toiminta kuin Suomen oleskelulupakäytännöt.
Aloite koskee ihmisiä, jotka ovat olleet ainakin viisi vuotta Suomessa. Monilla heistä on esimerkiksi Suomessa syntyneitä lapsia ja ammatillisia siteitä Suomeen. Vaikka Suomi lisäisi kehitysavun ja humanitäärisen avun rahoitusta, se ei mitenkään ratkaisisi sitä humanitääristä kriisiä, josta tuhannet ennen vuotta 2017 saapuneet ihmiset kärsivät tällä hetkellä. Tämä aloite pyrkii ratkaisemaan akuutin kriisin yksinkertaisella ja kustannustehokkaalla tavalla.
Nykytilanteessa kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden on hyvin vaikea laillistaa asemaansa useista lainsäädäntöön ja hallintokäytäntöön liittyvistä syistä. Tällainen syy on esimerkiksi matkustusasiakirjan eli passin puuttuminen: monet eivät voi hakea mitään oleskelulupaa, koska heillä ei ole Suomen viranomaisten hyväksymää matkustusasiakirjaa. Useille turvapaikkaa hakeneille on annettu maahantulokielto (rutiininomaisesti tehty hallintopäätös, joka tehdään usein negatiiviseen päätökseen päättyneen turvapaikkamenettelyn lopuksi jos turvapaikkahakemuksia on useampia) – maahantulokiellon vuoksi Maahanmuuttovirasto on hylännyt muita oleskelulupahakemuksia.