Menu
Voitte kutsua minua nimellä Hazine” nainen hymähtää surullisesti. Naisen aviomies, häntä kutsumme Tariqiksi, puuttuu puheeseen: “Se tarkoittaa surullista, siksi hän valitsee sen nimen.” Kun tapaamme Hazinen ja Tariqin, he ovat hijattain saaneet tiedon, että heidän toinen turvapaikka-anomuksensa Suomessa on hylätty. Tämä tarkoittaa sitä, että perheen vastaanottopalvelut lakkautetaan ja nelilapsisesta perheestä tulee paperittomia.
Dina kaataa muovipussillisen lääkepaketteja pöydälle. “Lääkäri on määrännyt nämä kaikki lääkkeet minulle, koska en pysty nukkumaan. Jatkuva odottaminen on todella raskasta.”
Dina tuli Suomeen miehensä Yusufin ja heidän aikuisen poikansa Adamin kanssa marraskuussa 2015. Insinöörinä työskennelleen Yusufin nimi löytyy entiseen hallitukseen liitetyistä dokumenteista, minkä vuoksi häntä vainotaan perheen kotimaassa. Vähäpuheinen Yusuf kertoo, että ennen pakomatkaa Suomeen häntä on kidutettu kotimaassaan. Nyt äskettäin perheen lähisukulaisten talo kotimaassa poltettiin, se oli uhkaus. Uhkaajat haluavat Yusufin palaavan takaisin. Perhe on jättänyt hiljattain hakenut turvapaikkaa uudelleen, koska Maahanmuuttovirasto ja oikeusasteet ovat aiemmin arvioineet, etteivät he tarvitse kansainvälistä suojelua.
“Äitini pitää minua valehtelijana” Omar kertoo. “
Hän kysyi minulta kolme vuotta sitten, milloin voisimme tavata, sanoin ensi vuonna. Aina uudestaan sanon äidille ensi vuonna.” Omar kertoo, että oleskeluluvan saatuaan ensimmäiseksi hän matkustaisi Turkkiin tapaamaan äitiään. Sinne äiti voisi saada viisumin. “Äiti on pienestä kylästä ja hän on käynyt vain vähän koulua, ei hän ymmärrä mikä on oleskelulupa tai Maahanmuuttovirasto.”