Dina kaataa muovipussillisen lääkepaketteja pöydälle. “Lääkäri on määrännyt nämä kaikki lääkkeet minulle, koska en pysty nukkumaan. Jatkuva odottaminen on todella raskasta.”
Dina tuli Suomeen miehensä Yusufin ja heidän aikuisen poikansa Adamin kanssa marraskuussa 2015. Insinöörinä työskennelleen Yusufin nimi löytyy entiseen hallitukseen liitetyistä dokumenteista, minkä vuoksi häntä vainotaan perheen kotimaassa. Vähäpuheinen Yusuf kertoo, että ennen pakomatkaa Suomeen häntä on kidutettu kotimaassaan. Nyt äskettäin perheen lähisukulaisten talo kotimaassa poltettiin, se oli uhkaus. Uhkaajat haluavat Yusufin palaavan takaisin. Perhe on jättänyt hiljattain hakenut turvapaikkaa uudelleen, koska Maahanmuuttovirasto ja oikeusasteet ovat aiemmin arvioineet, etteivät he tarvitse kansainvälistä suojelua.
Kysymme perheen lakimieheltä tilanteesta. Äskettäin Yusufin perheineen asiakkaakseen saanut lakimies sanoo, ettei osaa kommentoida perheen aiempia turvapaikkaprosesseja. ”Todennäköistä kuitenkin on, että turvapaikkapuhuttelut on hoidettu pikaisesti. Olen nähnyt paljon kohtuuttomia ja vääriä päätöksiä, jotka johtuvat siitä että tosiseikastoa ei ole tutkittu alunperin kunnolla,” lakimies kertoo. ”Nyt perheellä on uutta näyttöä heihin kohdistuvasta vainosta. Vaikka tapahtumat ovat tältä vuodelta, se ei välttämättä ratkaise mitään. Asiaa ei ehkä tutkita nytkään. Tällä kertaa siksi, että kyseessä on uusintahakemus,” lakimies jatkaa. Hän selittää, miten aiemmat turvapaikkaprosessit vaikuttavat mahdollisten uusien turvapaikka-anomusten käsittelyyn: ”Tosiseikaston uskottavuuden arviointiin vaikuttaa se, onko kysymys uusintahakemuksesta.” Tämä tarkoittaa, että on täysin mahdollista ettei perheelle edelleenkään myönnetä turvapaikkaa.
Adam, Yusuf ja Dina voivat vain odottaa. Lähisukulaisiin kohdistunut vaino on saanut perheen erityisen varovaisiksi. ”Käymme vain kaupassa, muutoin olemme kotona,” Dina sanoo. Tavatessamme perhettä valokuvaaja avaa verhot. Kun kuvat on otettu, Adam käy heti sulkemassa ne: ”Parempi, ettei kukaan näe sisään.” Perhe asuu tällä hetkellä tuttavan vuokayksiössä. Myös Adamin lapsuudenystävä tuli iäkkäiden vanhempiensa kanssa Suomeen vuonna 2015, heidän perheensä sai turvapaikan. Nyt ystävä on muuttanut vanhempiensa luo, ja antanut asuntonsa heille. ”Hän maksaa vuokran. Vanhempani ovat jo vanhoja, ja he ovat hyvin stressaantuneita. Vastaanottokeskus ei ole kiva paikka kellekään, mutta heille…” Adam vaikenee. Hän kertoo haaveilevansa logistiikka-alan yrityksen perustamisesta: ”Jonain päivänä haluaisin hankkia vanhemmilleni talon. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta minä olen valmis tekemään paljon töitä.”
Koska perhe on hakenut turvapaikkaa uudelleen ja heidän passinsa ovat kuuden vuoden odottelun aikana vanhentuneet, meneillään on puolen vuoden karenssi työnteko-oikeudesta. Uusien passien hankkiminen ei ole heille mahdollista. Suomessa voi periaatteessa hakea oleskelulupaa myös työn perusteella, mutta vanhentuneiden passien takia se ei ole Dinalle, Yusufille ja Adamille mahdollista. Ylipäänsä työlupien myöntämiseen liittyy monia luvan saamista hankaloittavia ehtoja, esimerkiksi työvoiman saatavuusharinta, mikä kummeksuttaa Adamia. ”Minä ihmettelen tosi paljon sitä, että työluvan voi saada siivoustyöhön mutta ei vaikka logistiikka-alalle,” hän kertoo. ”Ystäväni jakaa postia, hän saa ihan yhtä paljon palkkaa kuin siivoustyöstä, mutta postinjakaja ei voi saada lupaa.”
Kuluneet kuusi vuotta ovat olleet monin tavoin raskaita perheelle. ”Yksi hartaimpia toiveitani oli, että olisin vielä voinut tavata äitini. Sukulaisemme olisi voinut tuoda hänet maahan, jonne molemmat saisimme viisumin.” Dinan iäkäs äiti kuoli viime kesänä. ”Tuntuu todella pahalta, etten ollut silloin hänen vierellään.”
Adam kommentoi raastavaa odottamista. ”Minä vaadin, että tulisimme juuri Suomeen. En edelleenkään halua ajatella, että se oli virhe. Täällä on niin rauhallista ja hiljaista.” Dina kuuntelee poikaansa ja kertoo sitten meille: ”Hän huolehtii myös jatkuvasti kotona siitä, että olemme varmasti tarpeeksi hiljaa emmekä häiritse naapureita.” Mutta hiljaisuus ja rauha ovat tärkeitä koko kovia kokeneelle perheelle. ”Kerran tuttavamme kutsuivat meidät Ahvenanmaalle. Se oli ihana paikka. Niin hiljaista. Sitä me kaipaamme, turvallisuutta ja rauhaa,” Dina sanoo.