“Voitte kutsua minua nimellä Hazine” nainen hymähtää surullisesti. Naisen aviomies, häntä kutsumme Tariqiksi, puuttuu puheeseen: “Se tarkoittaa surullista, siksi hän valitsee sen nimen.” Kun tapaamme Hazinen ja Tariqin, he ovat hijattain saaneet tiedon, että heidän toinen turvapaikka-anomuksensa Suomessa on hylätty. Tämä tarkoittaa sitä, että perheen vastaanottopalvelut lakkautetaan ja nelilapsisesta perheestä tulee paperittomia.
Tariq ja Hazine saapuivat Suomeen syyskuussa 2015 mukanaan noin vuoden ikäinen esikoistytär ja alle kaksikuukautinen vauva. Hazine kertoo matkasta, joka alkoi Irakista 10 päivää vanhan vauvan kanssa. “Matka meren yli oli todella pelottava lasten kanssa. Tiesimme, että saatamme kuolla, että lapsemme saattavat kuolla. Lähdimme vaaralliselle matkalle, koska meillä ei ollut vaihtoehtoja. Kun pääsimme Eurooppaan, luulin että pahin olisi ohi.”
Perhe suuntasi Suomeen ja haki turvapaikkaa Tariqin veljeltä saatujen tietojen perusteella. “Irakissa minua vainosivat kolme tahoa: Isis, militia ja heimo“ luokanopettajaksi kouluttautunut Tariq kertoo. Tariqin veli perheineen oli hakenut turvapaikkaa vastaavista syksyllä 2015. Samana syksynä veli perheineen sai turvapaikan. Ensilumi satoi varhain, Hazine ja Tariq ihmettelivät lunta. Heitä kehotettiin odottamaan.
Tariq ja Hazine kutsuttiin turvapaikkapuhutteluun keväällä 2016. Samana keväänä Maahanmuuttovirasto muutti tulkintaansa Irakin turvallisuustilanteesta, ja Irakin kansalaisille myönnettyjen turvapaikkojen suhteellinen osuus romahti kevääseen 2017 mennessä. Myös Hazinen ja Tariqin perhe sai ensimmäisen negatiivisen päätöksen Maahanmuuttovirastolta 2017. Pian sen jälkeen perhe siirrettiin toiseen vastaanottokeskukseen.
“Metsää ja metsää, bussilla kaupunkiin pääsi maanantaina ja torstaina” Hazine kuvailee perheen seuraavaa sijoituspaikkaa. Syrjäseudulla sijaitsevassa vastaanottokeskus tuntui olevan eristyksissä muusta maailmasta. “Meillä oli kaksi pientä lasta, ja olin viimeisilläni raskaana. Ahtaan asunnon jakaminen toisen lapsiperheen kanssa oli todella raskasta ja stressaavaa.” Tariq pudistaa päätään: “Siellä vastaanottokeskuksessa kaikki oli kovin tiukkaa, tuntui siltä ettemme voineet hengittää.” Perhe olisi halunnut vaihtaa toiseen vastaanottokeskukseen, mutta turvapaikanhakijoina heidän mahdollisuutensa valita oma asuinpaikkansa olivat vähäiset.
Vuonna 2019 perhe jätti uuden turvapaikkahakemuksen ja heidät osoitettiin uuteen vastaanottokeskukseen. Seuraavana vuonna syntyi perheen kuopus. Välillä Tariq ja Hazine lapsineen ovat asuneet tuttavien nurkissa, mikä on tarkoittanut kiertolaiselämää. Olemme ehdottaneet tapaamista perheen kotona, mutta huone tuttavien luona ei ole oikea koti eikä sinne ole soveliasta kutsua ihmisiä. “Yritämme huolehtia, että häiritsemme heitä mahdollisimman vähän,” Tariq sanoo. “Oleskelulupa tarkoittaisi meille järjestystä ja omaa rauhaa, kotia” Hazine huokaa.
Vuoden ikäisenä Suomeen saapunut esikoistytär on aloittanut koulun syksyllä 2021. “Meidän ope osaa pysäyttää kärrynpyörän käsilläseisontaan. Mäkin harjoittelen sitä!” ekaluokkalainen kertoo ja näyttää. Pari kuukautta ekaluokan alkamisen jälkeen hänellä on kuitenkin edessä koulunvaihto. Perhe on valmistautunut negatiivista turvapaikkapäätöstä seuraavaan vastaanottopalveluiden katkeamiseen etsimällä jälleen uuden asuinpaikan. “Toivoisin, että meillä olisi pysyvä koti. Lapsilla olisi yksi ja sama päiväkoti, ja yksi ja sama koulu” Hazine haaveilee.
